Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa taltioidaan elämän pieniä ohikiitäviä hetkiä, asustellaan maalla noin tunnin matkan päässä Helsingistä vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa ja remonttia riittää! Välillä ihastellaan sisustusasioita, välillä valokuvausta ja milloin mitäkin. Tervetuloa mukaan!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Misty morning

Tehtävänä oli unelmakeikan määrittäminen moodboardin avulla. Omani on alla: unelmakeikkani olisi sisustuskuvan/julisteen tekeminen, jossa olisi seuraavia elementtejä: nainen, jolla silinterihattu, kävelykeppi, ehkä ilmapalloja, hevonen. Talo taustalla. Kuva mustavalkoinen. Kovaa ja pehmeää, pyöreitä ja graafisia muotoja, rönsyilevää ja yksinkertaista samaan aikan. (Osa moodboardin kuvista on omia, osa pinterestistä.)

Eilen oli sumuinen aamu, mummi ja pappa tuli hakemaan Samuelia ja mulla ja Nicolla paljon tekemistä suunnitelmissa sillä välin. Uutena ohjelmanumerona tuli sitten kuitenkin nämä kuvaukset sumun innoittamana.

Näissä minä toimin mallina, mutta ideaalihan olisi, että minulla olisi se malli, jota kuvata:) Siihen on kuulemma hyvä väylä olemassa; jos ei omasta takaa löydy, niin fb:ssä on ryhmiä, (esim tfcd, just shoot me), joissa valokuvaajat ja mallit kohtaavat. Raha ei liiku, mutta molemmat hyötyvät kuvien muodossa. Täytyy ehdottomasti kokeilla joskus! Mutta nyt toistaiseksi näin..

Yllä olevien elementtien lisäksi tykkään paljon unenomaisesta, vähän utuisesta tunnelmasta. Toisinaan on myös hyvä olla itse kameran takana, ei ole meinaan helppoa; kasvoille tahtoo väkisin puskea epänormaali virne ja asennoista tulee jäykkiä. Parhaimmat kuvat tuleekin, kun ei vielä ole ”kuvattavana”, esim kun vasta ”harjoittelee”, liikkuu paikasta toiseen tai kuten seuraavassa: on ottamassa maasta esineen, jota tarvitsee;)

Vielä puuttui se hevonen ja ne ilmapallot, mutta hahmotelma selkiytyy. Kotonamme on paljon muiden ottamia kuvia seinillä ja tulevaisuudessa olisikin tarkoitus saada myös omia tuotoksia seiniä koristamaan.

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita<3

maanantai 9. lokakuuta 2017

Koulutehtäviä

Näin taas. Koulussa ollaan jälleen ja opiskellaan. On koulutehtäviä, jotka on mielessä vapaa-ajallakin. Viimeksi valmistuin helmikuussa 2015 ja päätin, että opiskelut olivat nyt sitten tässä. Ei enää ikinä. Olin opiskellut lähes taukoamatta 28 vuotta. Ihanaa, vihdoin vapaa! Voin vain elää tätä elämää! Ilman sitä, että aina on joku opintoihin liittyvä taustastressi; täytyy lukea, tehdä tehtävät, tenttiä ym, mitä näitä nyt on! No niin..en kai sitten vain osannut.

Hahaa, eli tässä sitä taas ollaan! Mutta nyt on kyllä niin kivaa, ettei voi valittaa. Vaikka jälleen "vapaa-aikaa" värittää semmoinen taustajyskytys, että niin on ne kotitehtävät, täytyisi myös opiskella, "aika menee hukkaan jos vain tässä otan rennosti”, niin täytyy sanoa, että en ole kyllä katunut valokuvausopintoihin lähtemistä.

Viime opintopäiviltä saimme yhdeksi kotitehtäväksi valita vanhan ajan valokuvaajan ottama omakuva ja tehdä siitä samaan henkeen omakuva. Viime viikonloppuna kurssikaverin kanssa lähdimme etsimiämme kuvia sitten toteuttamaan. Ihan alkuun tuskailin, kun en meinannut löytää kuvaa ja sittemmin niitä inspiroivia kuvia löytyi niin paljon, että kaikkia en ehdi toteuttamaan. Ylemmissä kuvissa harjoittelen alla olevaa kuvaajaa ja kuvaa.

"Vivian Maier (1926-2009) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja, jonka valokuvat löydettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hän toimi lastenhoitajana ja syrjäänvetäytyvänä ei koskaan puhunut yksityiselämästään edes työnantajilleen, joiden luona asui. Sekä vapaa-aikanaan että viedessään lapsia retkille, hän kuvasi kohtaamiaan ihmisiä ja näkymiä. Tämän lisäksi hän usein jututti kuvaamiaan ihmisiä ja nauhoitti keskusteluja ääninauhurilla, jolloin hän usein käyttäytyi monilla eri tavoin, puhui erilaisilla korostuksilla ja käytti eri nimiä, tuskin koskaan oikeaa nimeäään."

Inspiroidun ihmisten tarinoista ja koska olen visuaalinen, niin tämä maailma tarjoaa molempia. Usein näissä kuvaussessioissa on myös sellaista seikkailun tuntua, lähteä jonnekin ja kuvaamisen lisäksi tapahtuu aina muitakin asioita. Esimerkiksi nyt kaverin kuvatessa oli hauska seurata viereiseltä seinältä ihmisten ilmeitä. Ihmiset toimi melko samalla lailla; alkuun uteliaina katsoivat mitä mielenkiintoista kaverini kuvaa ja kun huomasivat minut, käänsivät katseen ja jatkoivat matkaa. Tuli kahviteltua, syötyä ja höpöteltyä ja kaikesta tästä jäi vielä muistoksi kuvat. Mutta arvatenkaan kuvani ei vielä ole valmis, täytynee harjoitella vielä!<3