Johanna, Samuel ja Nico

Johanna, Samuel ja Nico
Johanna, Samuel ja Nico

Ratatie blogissa taltioidaan elämän pieniä ohikiitäviä hetkiä, asustellaan maalla noin tunnin matkan päässä Helsingistä vanhassa pankkitalossa, jossa puuhaa ja remonttia riittää! Välillä ihastellaan sisustusasioita, välillä valokuvausta ja milloin mitäkin. Tervetuloa mukaan!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Autiotalo

Meidän talon vieressä on autiotalo, joka kiehtoo mua erityisen paljon. Otan usein kuvia siitä, niin kuin tänäänkin nukuttaessani pikkuista vaunukävelyllä. Usein otan kuvia vain tieltä, mutta tänään uskaltauduin pihaan asti. Tuuli jonkin verran ja ovet narisivat tuulessa.

Lintuja on paljon. Yks päivä meidän vieressä oleva pieni pelto oli ihan täynnä lintuja ja kaikki lähti melko samaan aikaan lentoon. Se näky on tallentunut mun verkkokalvoille, siitä ois saanu niin upeen kuvan, mutta.. kamera tietty just silloin kotona. Siitä lähtien oon metsästänyt sitä näkymää. Jopa aamulla aikaisin käynyt katsomassa onko ne silloin siellä. Mutta eihän ne enää oo. Täytyi sit kuvata niitä ilmassa.

Meidän talon nimi on muuten kans autiotalo. Ja mun lapsuuden lempibiisi oli autiotalo;)

Autiotalon ovien narina tuulessa, linnut, kaunis iltavalo, kynttilät, eläinten opettelu, ihahaa biisi 100 kertaa vähintään, kikattaminen kun legoukot tippuu toistensa päältä. Ja se kun klo 21 ei tullutkaan Ensitreffit alttarilla, kun tänään olikin vasta maanantai.. No niistä oli tämä päivä tehty.

Huomenna herätään aikaisin, kahvi on jo ladattuna ja lähdetään kerhoon. Hyvää yötä.

Mä reppuselässä sinua vien, sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien
ja hiuksiini kukista seppeleen teen, olen narkomaani sua hengittäen. Joku hullu on keksinyt ikuisuuden, olin yksi heistä siihen turvautuen, et enää reppuselkääni tuu ja autiotalon kukat lakastuu"


2 kommenttia:

  1. Hei! Kiva postaus tämäkin, mutta olisin kommentoinut tuohon rappus-postaukseen. Siinä ei ollut kommentointimahdollisuutta?
    No, anyway, piti sanomani, että aivan todella upea portaikko! Ja valo leikkii kuvissasi kivasti.
    Olen samaa mieltä, että tekemällä oppii. Kuvauksessa ei varmaan opiskelukaan olisi pahitteeksi, mutta kun katsoo minun blogitaipaleenn alkuaikojen kuvia ja nykyisiä, niin ero on huima. Ehkäpä kehittymistä voisi nopeuttaa jokin sopiva kurssi tms., mutta aina se vaan ei ole mahdollista... Mukavia kuvailuhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos huomiosta:) Olin ilmeisesti vahingossa painanut jotain, mutta se on korjattu. Joo luulen kans että joku sopiva kurssi vois olla hyvä, en ole tästä lähistöltä vaan vielä löytänyt sopivaa. Ennen luin paljon kirjoja, nyt kun ei ehdi, niin toisaalta hyvä, tulee vaan valokuvattua. Ennen olisin lukenut ne sata opusta ja sit kynnys itse valokuvaamiseen ois varmaan kasvanut. Tai sit olisin voinut kyllä inspiroituakin. Mutta nyt tällä tyylillä! Pitääpä tutustua paremmin myös sinun alkutaipaleen kuviin:) Mukavaa nähdä aina sitä kehittymistä. Kivaa iltaa sinulle!

      Poista